Hautajaiset ja niiden kuvaaminen etenee näin

Jopa hautajaisviikon alussa ehtii varata minut valokuvaamaan, jos olen vapaana. Tulen mielelläni kuvaamaan, Aina kannattaa kysyä, soittaa tai laittaa sähköpostia, ja tarkistaa kuvaustilanteeni. Yhteydenoton jälkeen lähetän joko tarjouksen valokuvauksesta (tekstiviesti tai sähköposti) tai tilausvahvistuksen em. tavoilla koskien asioita, joista sovimme.

Varmistan saapumiseni hautajaisviikolla

Laitan noin 4 päivää ennen siunaustilaisuutta tekstiviestillä tai sähköpostitse ensimmäisen vahvistuksen valokuvaamaan saapumisestani. 

Toisen vahvistusviestin lähetän hautajaispäivän aamuna. Näin ei tarvitse jännittää tuleeko kuvaaja vai ei. Tämä tapani varmistaa tuloni on saanut kovasti asiakkailtani kiitosta.

Tulen ajoissa paikalle

Saavun noin 30 min. ennen siunausti­lai­suu­den alkua. Kappeliin tai kirkkoon pääsee normaalisti noin 15 minuuttia ennen kuin tilaisuus alkaa, jos siellä on useampia siunauksia. 

Jos saattoväellä on oma laulaja tai soittaja, hän pääsee hiukan aiemmin kappeliin harjoitellakseen kanttorin kanssa. Tällöin myös minä menen sisälle, ja otan kuvia, kun arkku on yksinään kappelissa tai kirkossa.

Kuvaaminen ennen papin saapumista

Ennen siunaustilaisuuden alkua ja papin saapumista, kun saattajat ovat istuneet paikoilleen, otan muutamia yleiskuvia alttarilta saattoväkeen päin niin, että myös arkku näkyy kuvassa. Kun pappi saapuu, siirryn pois alttarilta sivummalle ja taakse kuvaamaan.  

Kun siunaustilaisuus alkaa

Tavoitteeni on valokuvata niin, että kuvat kertovat tarinan tilaisuuden kulusta. Siunaustilaisuuden alussa pappi kättelee ainakin lähiomaiset – eräässä siunaustilaisuudessa pappi kätteli kaikki kirkon penkkirivien henkilöt. Sitten hän menee alttarille, kumartaa arkulle jne, Kun alkumusiikki soi, kuvaan urkuja soittava kanttorin ja otan myös lähikuvan nuoteista, joista hän soittaa jne. Jos joku saattoväestä pitää tilaisuuden ohjelmalehtistä kädessään, otan siitä lähikuvan, ja kuvasta näkee, mikä on tilaisuuden sisältö. Kuvaan laajoja yleiskuvia, puolilähikuvia ja lähikuvia.

Arkun luokse saapuvat kukkien tuojat

Pappi ilmoittaa siunaustilaisuuden alkupuolella saattoväelle, että nyt voitte laskea kukat.

Ensimmäisenä arkun luo saapuvat kukkineen lähimmät omaiset. Yleensä leski on ensimmäinen, sitten vainajan lapset, sisarukset jne. Ensin luetaan muistosanat, sitten lasketaan kukat arkun viereen, jonka jälkeen jäädään arkun ääreen vielä hetkeksi kunnioittamaan vainajaa. 

Tavoitteeni on valokuvata kaikki arkun luokse saapuvat kukkien laskijat ja muistovärssyjen lukijat. Valokuvassa näkyy silloin arkku, jonka vieressä seisoo henkilö tai muutamia henkilöitä kukkineen, ja toisessa kuvassa kukat on laskettu, mutta viivähdetään vielä hetki arkun äärellä. Mikäli henkilö tai ryhmä on arkun vieressä pitemmän aikaa, otan useampia kuvia: kenties lähikuvan muistovärssyn lukijasta, tai kun pikkuinen lapsi laskee kukan arkun viereen, tai kun joku koskettaa arkkua jättäen siten vielä viimeisen jäähyväisensä. 

Eräissä erittäin suurissa hautajaisissa lähes koko saattoväki meni kerralla alttarille, asettui sinne perheittäin ja kukin perhe  meni vuorollaan arkun viereen. Kun kaikki olivat jättäneet oman huomionosoituksensa vainajalle, otin vielä yleiskuvan koko saattoväestä alttarilla arkun ympärillä. 

Yksittäisiä kukkia, kukkakimppu vai kukkalaite?

Joskus omaiset toivovat saattajien tuovan siunaustilaisuuteen vain yksittäisiä kukkia. Ne lasketaan niille varattuihin maljakoihin, jotka yleensä on varattu arkun lähelle – kannattaa varmistaa etukäteen, että maljakoita arkun viereen on kappelissa saatavilla.

Eräässä siunaustilaisuudessa oli kappelin sisäoven vieressä maljakoissa valmiina yksittäisiä ruusuja, ja saattoväki poimi maljakoista kukin yhden kukan kappeliin sisään astellessaan. Näin saattoväen ei tarvinnut tuoda omia kukkia mukanaan, vaan tilaisuuden järjestäjä oli hankkinut kukat.

Arkun vieressä on normaalisti metalliset kukkatelineet, joille kukat lasketaan. Toisinaan jotkut laskevat oman pienen kukkakimppunsa tai yksittäisen kukkansa suoraan arkun päälle. Silloin kannattaa olla laittamatta kukkia alttarin puoleiseen arkun päähän – tai ainakin jättää tilaa aivan arkun päätyyn, koska pappi piirtää sinne hiekkaristin siunatessaan vainajan. 

Kukkakimppu on kaunis, samoin kukkalaite. Kukkakauppiaat, joiden ammattitaitoa kannattaa hyödyntää, osaavat tehdä kimput ja kukkalaitteet kohdetilaisuuden mukaan.

Siunaustilaisuuden päätyttyä kukat joko otetaan mukaan ja viedään arkun kanssa haudalle tai viedään muistotilaisuuteen, tai annetaan omaisille mukaan, tai vain jätetään kappeliin, josta henkilökunta korjaa ne pois. 

Entä jos pelkää tekevänsä jotain väärin?

Siunaustilaisuudessa on tietynlainen protokolla, mutta ei haittaa, jos tekee jotain "väärin", sillä tärkeintä on paikalla oleminen ja läheisten suruun osaa ottaminen. Parhaiten selviää, kun seuraa mitä muut tekevät, ja aina voi kysyä omaisilta hautajaiskutsun saatuaan miten siunaustilaisuudessa toimitaan.

Pappi ja suntio opastavat myös, jos jokin asia askarruttaa. Pappi sanoo milloin kukat lasketaan ja näyttää käsillään selkeän merkin milloin tulee nousta seisomaan. Vainajan siunaaminen ja hiekkaristin piirtäminen arkulle seurataan seisten. Ja toki minultakin voi kysyä jotakin, koska olen erittäin paljon hautajaisia kuvannut.

Kenties suurin epävarmuuden aiheuttaja on kuinka pukeutua hautajaisiin, pitääkö olla vain mustat vaatteet. Toki mustat vaatteet ovat toivottavia, mutta nykyään ei väreillä ole sellaista symbolista merkitystä kuin ennen vanhaan, joten jokin muu tumma väri lienee aivan yhtä hyvä kuin musta. Värien symboliikkaan on kyllä hyvä tutustua. 

Toinen epävarmuutta aiheuttava on, mihin mennä istumaan. Lähiomaiset ovat aina eturivissä ja etummaisissa riveissä. Jos kirkossa/kappelissa on keskikäytävä, omaiset istuvat käytävän oikealla puolella, kun katsotaan penkkirivien välistä alttarille päin, ja ystävät, työkaverit ja muut istuvat vasemmalla puolella käytävää. 

Arkun kantamisesta

Jos arkku kannetaan autoon tai aiotaan viedä hautaan ja poiskantamisen hetki lähestyy siunaustilaisuuden lopussa, saapuu suntio kappeliin. Hän tulee arkun luo, kumartaa arkulle ja omaisille, tervehtii saattoväkeä ja neuvoo kuinka toimitaan. Ulkovaatteet saa käydä laittamassa päälle, kukat otetaan arkun viereltä pois ja kantajat asettuvat paikoilleen kuulemaan kantamisohjeita. Arkku on todella painava, joten kantajan ei pidä yliarvioida omia voimiaan.

Mikäli saattoväessä ei ole riittävästi kantajia, voi sellaisia tiedustella erikseen seurakunnalta tai hautaustoimistosta. Joissakin hautajaisissa ovat kaikki arkun kantajat olleet ns. ulkopuolisia ammattikantajia.

Siunaustilaisuuden valokuvauksen hintaan kuuluu arkun kanto ruumisautoon, mikäli arkku kannetaan autoon. Joskus arkku jää kappeliin ja henkilökunta siirtää sen pois. Toisinaan omaiset kantavat arkun kappeliin ennen siunaustilaisuuden alkua. Sekin sisältyy siunaustilaisuuden valokuvauksen hintaan, jos tällainen on ohjelmassa.

Arkun saatto hautausmaalle ja hautaan laskeminen

Arkku viedään hautaan saattoväen seuratessa perässä.

Siunaustilaisuuden jälkeen arkku kannetaan kappelista ulko-oven edessä odottaville kärryille. Pappi ja suntio johtavat saattojoukon haudalle. Kuvaan halutessa arkun hautaansaaton ja hautaanlaskun, jolle on oma hintansa hinnastossani.

Arkku on todella painava, mutta suntio ohjeistaa kantajia erittäin hyvin kuinka arkku kannetaan haudan päälle, millä tavalla arkku liu'utetaan alas hautaan löysäämällä otetta hartian yli kulkevasta kantoliinasta. Suntio myös huomauttaa, jos joku laskee liian nopeasti tai liian hitaasti, sillä arkun olisi hyvä pysyä koko ajan vaaka-asennossa. Lisäksi hän saattaa huomauttaa, jos jonkun asento on liian kumara, joka ei ole ergonomisesti hyvä.

Kun arkku on haudan syvyydessä, saa saattoväki heittää hautaan arkun päälle kukkia, hiekkaa tms. Joskus tämän jälkeen omaiset lapioivat ensihiekat arkun päälle, tavallisesti sen ovat tehneet miehet. Lapiointihalukkuudesta tulee kertoa seurakunnalle, jotta he osaavat toimittaa lapiot valmiiksi haudalle.

Lopuksi haudan peitoksi laitetaan suojakansi, jonka päälle lasketaan kappelista tuodut kukat kukin vuorollaan. Lisäksi lauletaan myös jokin virsi. Kaiken tämän valokuvaan. Aivan lopuksi otan kuvia haudalle lasketuista kukista. Voin myös ottaa ryhmäkuvia kukitetun haudan äärellä.

Kuvaustapani

Siunaustilaisuuksissa pyrin kuvaamaan mahdollisimman huomaamattomasti. En käytä salamavaloa, enkä kopisevia kenkiä. Olen vain tilanteiden tallentaja, joka kuvaa tapahtumia niihin mitenkään puuttumatta. Toki tarvittaessa neuvon kuvattavia, jos otetaan vaikkapa ryhmäkuvia, ja otan aina kuvaustoiveet huomioon.

Pitkällä zoom-objektiivillani voin kuvata kaukaa, joten minun ei tarvitse aina tulla kuvattavien lähelle. Hyvin surullisia kasvoja en kuvaa, vaan rajaan pois kuvasta voimakkaasti kyynelehtivät kasvot

Veteraanin tai lotan hautajaisista

Sotaveteraanin siunaustilaisuus Pyhän Laurin keskiaikaisessa kirkossa, Vantaalla.

Kun sotaveteraani, -invalidi tai lotta haudataan, siitä on hyvä etukäteen kertoa seurakunnalle, sillä vain omaisten pyynnöstä seurakunta hoitaa Suomen lipun ja veteraani- tai sotainvalidiyhdistyksen liput arkun luokse. Vainajan kunniamerkit voivat olla arkun edessä pienellä samettitaululla.

Aika usein myös vainajan valokuva on laitettu arkulle katsomaan saattoväkeä. Olipa erään vanhan miehen hautajaisissa arkun päällä, etureunassa hänelle rakkaat villasukat.