Siunaustilaisuuden protokolla ja etiketti?

Siunaustilaisuudessa on tietynlaiset toimintatavat, mutta ei haittaa, jos tekee jotain "väärin", sillä tärkeintä on paikalla oleminen ja läheisten suruun osaa ottaminen. Parhaiten selviää, kun seuraa mitä muut tekevät, ja aina voi kysyä omaisilta hautajaiskutsun saatuaan miten siunaustilaisuudessa toimitaan. Myös seurakuntien sivustoilla tai hautaustoimistojen nettisivuilla kerrotaan hautajaiskäytännöistä. Ja toki minultakin voi kysyä jotakin, koska olen erittäin paljon hautajaisia kuvannut.

Pappi ja suntio opastavat myös, jos jokin asia askarruttaa. Pappi sanoo milloin kukat lasketaan ja näyttää käsillään selkeän merkin milloin tulee nousta seisomaan. Vainajan siunaaminen ja hiekkaristin piirtäminen arkulle seurataan seisten. 

Kenties suurin epävarmuuden aiheuttaja on kuinka pukeutua hautajaisiin. Pitääkö olla vain mustat vaatteet? Toki mustat vaatteet ovat toivottavia, mutta nykyään ei väreillä ole sellaista symbolista merkitystä kuin ennen vanhaan, joten jokin muu tumma väri lienee aivan yhtä hyvä kuin musta. 

Toinen epävarmuutta aiheuttava asia on, mihin mennä istumaan. Lähiomaiset ovat aina eturivissä. Jos kirkossa/kappelissa on keskikäytävä, omaiset istuvat käytävän oikealla puolella, kun katsotaan penkkirivien välistä alttarille päin, ja ystävät, työkaverit ja muut istuvat vasemmalla puolella käytävää. Muiden kuin lähiomaisten istumapaikkaa (eturivi) ei ole niin tarkkaan määritelty, vaan voi istua sinne, missä tilaa on, tai mikä omasta mielestä on viisasta.

Vainajan valokuva arkulla

Aika usein valokuvaamissani siunaustilaisuuksissa vainajan valokuva on laitettu arkun jalkopäähän katsomaan saattoväkeä siunaustilaisuudessa. Tämä valokuva on sitten myös viety muistotilaisuuteen.

Olipa erään vanhan miehen hautajaisissa arkun päällä hänelle rakkaat villasukat.

Sotaveteraanin ja lotan siunaustiulaisuuksissa on oma protokollansa, ja muutamat sotaveteraanin hautajaiset olen kuvannut.