Joulukuun alkupuolella minut kutsuttiin valokuvaamaan kahta hurmaavaa Norfolkinterrieriherraa, Hessua ja Topia. Koiraherrat olivat käyneet trimmaajalla muutamaa päivää aiemmin. Niiden omistaja halusi koiristaan edustavia kuvia muistoksi ja että voisi teettää myöhemmin kuvaamistani koirakuvista seinälleen muutaman valokuvataulunkin.
Koirista tykkäävänä ja itsekin koiran vuosia sitten omistaneena oli ilo päästä tekemään tuttavuutta pienten koirien kanssa; itselläni kun oli aikoinaan iso saksanpaimenkoira. Samalla sain hiukan lääkettä koira- ja lemmikkikaipuuseeni, koska liki kolmekymppiseksi asti kotonani oli aina joku lemmikkieläin: koira, kissa tai undulaatti.
Koirakuvauksissa saattaa käydä niin, että saa haukut heti ensitapaamisella – niin sain minäkin, mutta onneksi ne haukut olivat vain talon terhakoiden vahtien, Hessun ja Topin vahtihaukut, kun ne tulivat minua ulko-ovelle vastaan. Pian kuitenkin hännät heiluivat iloisesti, kun uudelle tuoksuva tulokas oli tutkittu ja todettu, ettei tuosta taida vaaraa olla.
Siirryimme talon yläkertaan kuvaamaan ja koska koirat olivat pieniä, ne nostettiin korkealle sängylle, jotta pääsin niiden silmien tasolle. Koirat ja kissat, myös pikku lapset, kannattaa kuvata aina kuvattavien silmien tasolta – ellei sitten halua valokuvia, joissa korostuu kuvattavan pienuus ja kuvaa ne ylhäältä.
Korien omistaja halusi muutamaan kuvaan tumman vinjetin. Tein hänelle malliksi muutaman vinjetöidyn kuvan sekä valkoisella että tummalla vinjetillä.
Valokuvamallina oleminen on raskasta ja väsyttävää, kun koko ajan pitää olla kuvauksellinen ja täytyy poseerata terhakkana eri asennoissa. Alkaahan se uuvuttaa. Jotta koiriin saatiin uutta virkeyttä, vaihdettiin kuvauspaikkaa niiden lempipaikalle, yläkertaan tulevien portaiden yläpäähän.
Koirille tuotiin myös leluja uuteen kuvauspaikkaan portaiden yläpäähän, joten koirat saivat uutta virtaa kuvauksiin.
Kuvatessani koiria niiden silmien tasolta portailla istuen tai lattialla maaten, tuli eteen pieni yllättävä ja hauska ongelma. Kun nostin kameran kasvojen eteen ja suuntasin kameran objektiivin kohti toista koiraa, tunsin yhtäkkiä kuinka toisen koiran karvainen kuono työntyi kameraa pitelevän käden vierestä kiinni naamaani ja nopea koirankieli alkoi nuolla lipsutella suukkoja huulilleni.
Sitten otettiin esiin Hessu-koiran lempilelu, luu. Sen Hessu asettelee etutassujensa väliin näppärästi, jotta se pysyy paikallaan sitä purressa.
Sitten alkoi väsymys painaa jo ihan liikaa valokuvamalleja, joten pari tuntia kestänyt kuvaus oli paras lopettaa, kun erilaisia valokuvia oli kuitenkin jo tullut ihan kelpo määrä.
Koirakuvauksen tilaaja, koirien omistaja sai kahden päivän päästä kuvauksesta linkin katsomaan otettuja kuvia (103 kpl) Dropboxista ja hän sai valita sieltä 6 kuvaa muokattavaksi. Olin myös laittanut malliksi muutaman kuvamuokkausvaihtoehdon ja sain toiveen tehdä kuviin tummat vinjetit. Dropboxissa olleet kuvat olivat keveitä nettiversioita. Kuvausta seuraavalla viikolla tilaaja sai muistitikulla 103 kpl alkuperäiskokoisia jpg-kuvia, jossa oli myös tummin vinjetetin muokatut kuvat, ja niistä hän voisi tilata itse erilaisia kuvatuotteita kuvavalmistamoista. Lisäksi muistitikulla oli omassa kansiossaan myös kaikista kuvista kevyet nettiversiot, joita on näppärä ja nopea jakaa vaikka Facebookissa tai omilla nettisivuilla.
