Olin innoissani, kun sain kutsun Tuija Poijärveltä Blåvilla Lifestylen pikkuiseen betonipajaan valokuvaamaan betonituotteiden valmistusta. Oli mielenkiintoista päästä katsomaan kahdenlaisin silmin betonituoteiden syntyä ja betonipajaa:
- Taiteilijan silmin – olenhan harrastanut on kuvanveistoa monta vuotta, tehnyt patsaita ja valanut niitä itse hartsiin pronssijauheen kera tai valauttanut niitä pronssiin pronssivalimossa.
- Valokuvaajan silmin – kuinka saisin kuvattua kauniita, hyvin sommiteltuja ja Blåvillan/Tuijan toivomalla tavalla rajattuja kuvia. Sain kuulla tilan olevan melko pieni. Mietin mahdunko kuvaamaan ja onko kamerani objektiivi riittävän laajakulmainen, sekä riittääkö valo ja millä asetuksilla kuvaisin. Pystyisinkö täyttämään Tuijan kuvatoiveet?
Tuija oli etukäteen esittänyt toivomuksen, että kuvaisin kuvat mustavalkoisina. Hänen mielestään betonipajassa oli liikaa erilaisia värejä, jotka värikuvissa kenties riitelisivät keskenään ja saisivat aikaan levottoman näköisiä kuvia. Kuviin olisi tärkeintä saada tallennettua ensisijaisesti tunnelmaa, jota mustavalkoisuus toisi parhaiten esiin.
Olin samaa mieltä kuvien mustavalkoisuudesta. Mustavalkoisuus loi kuviin hurmaavaa, kiireetöntä vanhanajan tunnelmaa viime vuosisadan alkupuolen henkeen, mikä sopi erittäin hyvin vanhan puutalon tiloissa olevaan betonipajaan. Käsin tekeminenhän on kiireetöntä, rauhoittavaa puuhaa, ainakin minun mielestäni. Mustavalkokuvaus oli täydellinen valinta tunnelmien kuvaamiseen.
Ihania yksitytiskohtia Tuijan, Blåvillan betonipajassa.
Kun astuin perjantaina 2.11.2018 aamupäivällä sisään pieneen, suorakaiteen muotoiseen Tuija Poijärven Blåvilla Lifestylen betonipajaan, kävi niin kuin taiteilijalle käy toisen taiteilijan ateljeessa – inspiraatio tarttuu!
Yhdessä hyllyssä oli monia, käytettyjä valumuotteja odottamassa uusia betonivaluja, toisella hyllyllä huoneen toisella seinustalla seisoi sotilaallinen rivi Pålle-kynttilänjalkoja viimeistelyä varttumassa, oli lukuisia ruuvipuristimia, erilaisia viiloja, pikku lapiota, maalipurkkeja ja mittakannuja, pari betonisäkkiä ym. Pajasta huokui tekemisen meininki ja käsityön arvostus.
Yksityiskohta valumuotista.
Puristimia oli melkoinen määrä ja ne kaikki olivat siististi hyllyssä.
Blåvillan betonipaja oli kuitenkin tilavampi mitä odotin. Olin varautunut kuvaustilanteeseen kahdella kameralla, jos pääkamerallani (Canon EOS 5 D Mark IV + objektiivi EF 24-105 mm 1:4 L IS) en pystyisikään kuvaamaan riittävän laajoja kuvia, joten otin pienen varakamerani mukaani. Mutta olen todennut sen aiemminkin: täyskennokamera on ihanteellinen pienissä tiloissa valokuvaamiseen, koska sillä pystyy hyvin kuvaamaan laajojakin näkymiä ahtaissa tiloissa em. objektiivilla – niin nytkin.
Kuvasin M-ohjelmalla, joka on täysin käsisäätöinen ohjelma. Aukoksi valitsin 5,6 ja joskus jopa 4, jotta saan kauniin syväterävyyden kuviin. Valotusajaksi laitoin 1/80 ja kuvanvakaimen päälle, että saisin käsivaralla tarkkoja kuvia. ISO-luvun laitoin automaattiseksi, jotta kameran valitsee itse sopivan herkkyyden valaistuksen mukaan, sillä huoneessa oli isohko ikkuna, mutta valo ei riittänyt joka kolkkaan. Katossa olevia työvaloja kääntelemällä sain joihinkin kuviin tarvittavaa lisävaloa, joka näytti mustavalkokuvissa hyvinkin luonnolliselta valolta.
Jotta saisin mahdollisimman erilaisia kuvia, laajoja näkymäkuvia tiiviiden lähikuvien lisäksi ja kuvia eri kuvakulmista, nousin välillä pikku jakkaralle ja kuvasin ylhäältä alas päin.
Myös betonin notkeutta testaavan käden liike piti saada tallentumaan kuvaan, ja 1/80-valotusaika oli siihen sopiva. Se on riittävän nopea valotusaika kuvanvakaajan kanssa tallentamaan kuvat tarkkoina, mutta jos jokin liikkuu, liike tallentuu liikkeenä, epätarkkana.
Kun betoninen Pålle-kynttilänjalka pääsi siistivään valusaumojen viilaukseen, se oli parasta kuvata ylhäältä jakkaralla seisten.
Ja kun Pålle-kynttilänjalka sai selkäänsä kynttiläkupin, alkoi tuntua siltä, että kohta se on valmis matkaamaan joulumarkkinoille ja sieltä jonkun joulupöytään valaisemaan jouluateriaa tai kodin jouluista ikkunaa. 
Blåvillan leimasimet. 
Päivän työt tehty tällä erää. 
Oli ihanaa ja inspiroivaa olla mukana seuraamassa kuinka Blåvillassa valmistaudutaan joulumarkkinoille. Ja kun tuolla alussa arvelin onnistunko vastaamaan valokuvillani Tuijan odotuksiin, voin kertoa, että onnistuin. Hän oli ihastunut näihin mustavalkoisiin kuviin yhtä paljon kuin minäkin. Kuvissa on jotain taikaa, nostalgiaa ja ajattomuutta.
* * * * *
Klikkaa tästä Blåvillan nettisivulle, jossa kerrotaan millä kaikilla joulumarkkinoilla Blåvilla on mukana.